Kipu

Runoilija kevytmelankolia

mies
Julkaistu:
7
Liittynyt: 22.5.2014
Viimeksi paikalla: 18.5.2018 8:53

Asuinpaikka: -
Syntymäpäivä:
8.3.1985

Minä olen minä totuudenkin satuttaessa
 

Kipu lakkaa vasta, kun sen tuntee.
Kipu alkaa, kun se koskettaa itseään.
Kipu on pinnan alla kaiken aikaa.
Sinä olet se, joka repii itsensä.
Kipu lakkaa vasta, kun meitä ei enää ole.

Kipu pelastaa.
Kääntää laivaa.

Kuka puhui kauneudesta?
Me olemme rumia vasten toistemme
pintaa.

Niin, kipu ei lakkaa koskaan,
Minä päätän jatkaa.
Sinä jäät,
jään alle.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunista, vahvaa, koskettavaa kerrontaa.

Paulo Coelho - yksitoista minuuttia

kerro jos lainaat. vaikka ei siinä luettavaa ole

Todella surullinen ja traaginen runo. Vaikka jään alle jääminen ei ole konkreettista.
 

Käyttäjän kaikki runot