Kuljen kaupungin päästä päähän,
pääsemättä kenenkään päähän,
kenenkään elämään.
Täällä halutaan sulkeutua,
erilaisuus on pahempaa kuin kuolema.
Kuljen uudestaan kaupungin halki,
katson silmiin kaunista naista,
hän olisi minun,
jos kaikki olisi niin yksinkertaista,
hänellä on muitakin,
niinkuin kaikilla aina on,
Tilanteita, tilanpuutetta,
anna mun hengittää sua,
haluan kaiken,
erilaisuus on pahinta,
paikallislehden päätoimittaja
olisi tehnyt minusta toimittajan.
En vain sovi mihinkään muottiin,
päätoimittajakin sanoi kuulun suurempaan kaupunkiin.
Mutta mun mielessä soi ainainen Tyrvää-blues,
mut on tarkoitettu jäämään tänne,
olen kaupungin kulttihahmo,
joka asvaa yli.
Nyt en viitsi puhua rakkaudesta,
vaan turtumisesta.
Soita Tyrvää-blues,
sanat soi mollissa,
niinkuin aina.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Wau! Mykistävä runo joka tuntuu kumpuavan aidosta elämästä. Koskettaa.
Kiitos!
Sattuipa "kohalleen".