Oon vain yksinäinen yön sielu, joka pimeydestä ammentaa sanomaa, mut asiani vain harvat pystyy kuulemaan, ottamaan vastaan säteilynä tajuntaan.
Elämä, kaikessa kummallisuudessaan, välillä pois kehostani kaikkoaa, minuus johonkin katoaa. Mutta kun se taas takaisin syvyyksistä palaa, oon taas vahvempi kun uskallan aavistaa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
