Päivällä toivon pilkkeen saattoi musta tunnistaa, ehkä se oli vain harhaa, nyt tahdon vaan silmät väsyneet ummistaa. Unissani rakkauden riuduttamana nään itseni naulittuna ristiin,aamulla mietin tovin, olenko melankoholisti? Ilta ja pimeys taas yksinäisyyden rajamaille saattaa, kaikki voisi olla helpompaa, jos saisi vielä rakastaa. Muistan hämärästi tunnetilan, enää en tiedä mikä, ehkä jonain päivänä opimme tuulen nimen, ja voimme kutsua sitä.
Selite:
Nopeasti purettuja ajatuksia.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
