Viimeinen uni

Kuinka tunteet ruumistani ravistelee, lähdön hetkellä kaikki selkenee.

Sekunnin selkeys valtaa mieleni.

Silmäni jään kirkkastamat

Käteni kylmyyden kohmettamat

sydämmeni tunteen turruttama

Viimeinen sekuntti kun sylissäni sinua pidin, sekuntti viimeinen kun maailmalta sinut piilotin.
Ruumiini vapisten sinut käsistäni laskin, pois luotani työnsin kaikkein rakkaimman.
Se hetki kun luotasi otin askeleen pois selkäni kääntäen, kuin kyyneleen poskeltani pyyhin kaiken sen tuskan surun ja riipivän ikävän.

Askeleet muuttuvat juoksuksi, tuska huudoiksi, suru kyyneleiksi ja ikävä loputtomaksi säryksi.

Kuin itsestäni paloina maksaisin matkan välillämme, aivan kuin muistoasi tuskallani ruokkisin.
Kuitenkin lupaan sinulle pieni rakas enkelini etten koskaan murru painosta tuskan ja surun.
Siipirikkona kuljen loppuun asti polun joka minulle on tarkoitettu kunnes tiemme taas kohtaavat.
Sylisi lämmin minut johdattaa ikuiseen unohdukseen kaiken vääryyden korjaten ja sieluni kappaleiksi revityn uudelleen kokoon liimaten.

Silmissäsi sinun en koskaan ollut riittämätön, kosketuksesi koskaan ei kavahtanut arpia joita kannan.

Vielä kerran kun kaiken muun saan unohtaa ja syleilyysi sun nukahtaa.