Kuin haavoitettu peto kartan kaikkea kaunista.
Pimeyteen itseni piilotan kai suojassa kaiken paljastan.
Päivät kulkevat
Arvet umpeutuvat
Luottoni ihmiseen ei kuitenkaan ole palannut eikä hymy enää maalaa kasvojani.
Katson kaukaa toisen onnea kuinka kaunista se voikaan olla
Ei en voi
Ei en uskalla
Ei en saa
Arvet vanhat aukeaa ja sydän huutaa raivoissaan
Kukaan ei huomata saa tätä laitapuolen kulkiaa
Kerran matkalla unholaan kohtaan jotain hohtavaa
Kuin enkeli taivaan katsoisi minua silmiin olen kauhusta jäykkänä ja jähmetyn
Kun kädet pienet hivelevät pedon päätä en tunne enää kipua
Uskallan nostaa katseeni ylös ja ensi silmäyksellä olin sinun.
Selite:
Väärät valinnat ja niiden seuraukset voivat synnyttää paljon kauneutta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
