12.12.12

Runoilija Tiitu

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 25.7.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Niin se menee; jotkut luulevat, jotkut tietävät. Näissä runoissa ja tarinoissa on enemmän elämää kuin arvaankaan ja jokainen näistä voisi olla totta.
 

Pikkujouluissa
minä ääneen ihmettelen
miksen enää laita asioita sanoiksi

niitä hetkiä, näitä hetkiä
kun tarjoilija tanssii seitsemässä ikkunassa
ulkona hohtavat hanget

ja ravintola on täysi kynttilänliekkejä
puhe kantaa kauas ja takaisin
ja joulu, se koskettaa

Selite: 
Voi miten mun oli hyvä olla juuri siinä hetkessä.
Kategoria: 
 

Kommentit

Mua kosketti erityisesti tuo viimeinen rivi.

Itse tuskailen vuosi toisensa jälkeen sen kanssa, että joulu ei tunnu enää miltään, mutta ymmärrän ja uskon, että sen voi sittenkin tuntea jonakin pienenä hetkenä - kuten tässä runossa. :)

Säväyttävän hieno jouluruno,
jossa löydetty hetken tunnetta, aidosti.

Pidin. Näin joulun jälkeenkin.

Tusinoittain hyvää mieltä.

 

Käyttäjän kaikki runot