Minä tunnen sinun
tuskasi.
Näin sen sinusta heti,
Sen surun,
jonka läpi olit kulkenut
siihen pöytään
minua vastapäätä istumaan.
Raskaina roikkuvien ajatusten pävänä.
Sinun väsyneet kasvosi
surun värittämät silmäsi
kuitenkin tuskankin läpi
niin lämmin katse,
elämää täysi.
Siinä me istuimme ,
ensi kertaa yhdessä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi