subjektiivinentulkinta

Kuolema antaa kompetenssin rakastaa.

Mutta entä jos en ole varma ajastakaan.

Onko silloin varmasti aikaa yrittää saavuttaa.

Tarvitseeko toista siitä varoittaa?

 

Katselen kylkiäni, lie nämä jostakin varoittaa.

En usko näkyihin, jotka tahtoisi minua oikeasti satuttaa.

Näen kuinka vanana veri kulkee ruumiissain.

Synonyymi kauneuden, vaaran tunteen sekä terveyden.

 

Toisaalta kun sinua vilkaisen, olisinko yhä tälläinen. Miettisinkö päivän sen, jos tietäisin olevan viimeinen? 

Olenko kokonainen ihminen, vai hionko alter egoani viilaten?

Hipsuttelen veitsellä, varjelen.