subjektiivinentulkinta

Voi tuota rakastavaista.

Kuinka intohimojen viidakko voikin luikerrella sinut kuristukseensa.
Niinkin jaloksi osoitettu ihmisenpiirre, mutta ikuisesti silti lavertelee typerykselle.
Miten tämä ihminen omistaakin niin suunnattoman määrän valtaa, valtaa, jota kiivaasti hautaan asti väitti vältelleen.

Hiljene! Vaikket koskaan mitään sanonutkaan.

Kirjoitukseni kun ovatkin niin veltoksuttavia.

Se miten paljon olenkin yksin, kuinka se kertookin ajastamme, ajastamme, joka eittämättä palkitsee ajattelemattoman. He viisaammat, kuinka ajattelemattomia he ovatkaan. 

Ihannoin niin jotakin, jotakin jonka roihusta onnellisuudeteni veistäisin.