sirtyyny

Lailla tuulen viesti kulkee läpi kaipausten. Mä sua tervehdin aamulla unisena ja sinä tervehdit
vaivoin nyökäten. Sinä mustiin pukeudut ja minä ränsistyneeseen takkiin ja välillä ehkä farkkuihin.
Välillä vain tuntuu että kaipuuteeni tukehduin. Mä tupakan viellä vaivoin sytytin ja sitä unisena poltin.
Tuulta kuitenkaan kuullut en. Ohiko se meni vai onko se vaan huuto eilisen.
Se ääni joka korvaani riivaamaan jää on kylmä ja lähes tunnoton. Aivan liian huoleton.
Jotakin tunnen mä unohtaneen kunnes muistan sen mitä luulin kadottaneen.

Se henkäys rakkauden mua pauloistaan ei päästä. Ei sitä kukaan enää kestä.
Mä oven viellä viimeisillä voimillani avaan ja sut siinä näin. Sulle tahdoin huutaa
suoraan naamaa päin. Mutta jatkan vain matkaani tuntemattomaan.
Kaikki tai mitään niin ainakin sanotaan, mutta kuitenkaan ei kuunella mitä
sitten oikeasti halutaan. Sanotaan mitä ehkä halutaan mutta ei sitä mitä toinen haluaa.