mika77-62

Runoilija mika77-62

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 4.2.2006
Viimeksi paikalla: 27.9.2015 15:46

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Homekämpän uhri, joka pyrkii toipumaan:)

kärsin melkein jatkuvasta päänsärystä, joten kirjoittaminen ja lukeminen on melko mahdotonta, mutta aina on toivoa, kun syy joskus löytyis:)
 

Nimetön

Juolavehnää ei saa
juuriltaan
-hiljaa vajoan apatiaan

mikä elää se tuntee

älkää kastelko
jalkojani
uhrimieleni on jo
ylittänyt kastepisteen

joet murtuvat
ja se elää minussa

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

"mikä elää se tuntee"...
todellakin, niin täytyykin tuntea
kaikki tunteensa - vain siten tietää
elävänsä. Ei millään säästöliekillä.

Vahva, upea runo.
Eläminen tekee joskus tosi kipeää.

Oikein paljon Onnea SINULLE tätäkin kautta!

Vesi vanhin voitehista. Onnea.

Muuan tulkinta:

Juolavehnä ei vaivaudu lähtemään juuriltaan, vaikka on vajoamaisillaan apatiaan. Jotain se on kuitenkin oppinut matkan varrella: uhrimielelläkin on rajansa.

Eikä se edes ole niin apaattinen kuin luulisi. Jokien murtuminen on tavalla tai toisella merkittävää. Hyvässä tai pahassa, se jää lukijan tulkittavaksi sen mukaan kuin hänen oma kokemushistoriansa tarjoaa mahdollisuuksia (sijoittaapa hän sitten minän paikalle itsensä tai jokun muun).

Äärettömän vaikeasti avautuva runo. Tuoreita kuvia.

Paljon syntymäpäiväonnea !

Oivaltava, hieno runo.

Vaikuttavaa, Vahvaa, ja Surullinenkin.

Pidin.

Runossasi yhdistyvät taitavasti kuin toinen toistaan hyväillen vertauskuvat ja todellisuutesi.
Kipeän realismin olet pukenut upeaan pyyntöön ja mielikuvaan.

Hyvä. Onnistuneen vaikeaa purtavaa. Samalla tuttua itsepohdintaa.

Vesi voi saada aikaan paljon.

Pidän runoistasi.
Toivottavasti saisimme niitä tänne lisää.
Paljon Onnea päivänsankarille!

Juolavehnät tulkitsen mielen kaikenlaisiksi negatiivisiksi ja ihmistä syöviksi tunteiksi. Kuten katkeruus, pelko etc. Eikä niitä tunteita runominä saa kitkettyä pois vaan vajoaa apatiaan.

Tuosta em. taas johtuu ettei runominä elä eikä siksi tunne. Vaan on tunne-elämältään turta.

Runonimä pyytää ettei häntä enää kuormitettaisi tai lyötäisi vyön alla, koska hän on jo pohjalla.

Lopuksi mielen patoumat murtuvat ja saavat kaiken virtamaan menemään eteenpäin.

Näin runon tulkitsin.

Kaiken kaikkiaan runosta jäi kankeahko ja jollakin lailla tekemällä tehty vaikutelma.

Jotenkin kaunis ja koskettava, en tiedä jos vähän uhkaavakin. Ihmisen rajallisuutta ja ehkä itseanalyysiä. Runon lopetus on hieno. Herkkä runo, josta jää mieleen yleispätevä toteamus "mikä elää se tuntee" (totta!!!) ja runollinen "joet murtuvat / ja se elää minussa". Tsemppiä!

Vahvaa, upeaa ja tunteikasta kuvausta. Taitavaa tekstiä! Oikein paljon Onnea Sinulle syntymäpäivänäsi! :) Iloa päivääsi! :)

 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
11.3.1962
Runojen lukumäärä: 
10