maiko

Runoilija maiko

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 17.6.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Nimetön

seison sateessa ja laulan näin,
vanhalla kielellä kehtolaulua menneestä,
pottit ovat ruosteessa, avaimet katkuistuna lukkoihin,
rikkaruohot rehottavat ja puut ovat kuolleet,
takani riehuu myrsky joka nielee tämän maailman kadoksiin,
seison vanhan kirkon edessä, ääneni on enää paperin havinaa tuulessa,
ilma on kuivaa ja kuumaa,
hiekalla juoksee skorpioneja,
kauneinta yö ilmassa on täysikuu,
tähdenlennot tavoittelevat pääsyä tuonpuoleiseen,
lapio kädessäni olen tullut hautaamaan haaveeni ja alistumaan rakkaudelle,
odotan taas että aurinko laskee ja pimeys valtaa maan,
jotta saan sinut kotiin, sydämeni ei ole vapaa rakastamaan.
tähtitaivaan alla vaivun uneen ja herään sylistäsi,
pyyhit mustat kyyneleeni ja paljastat todelliseni kasvoni,
olen niin haavoittuvainen ilman suojakuortani,
miksi nyöryytät minua,
miksi et anna minun paeta ja piiloutua,
miksi tulet etsimään minun räpiköivää sydäntäni,
arvet rinassani polttavat minua,miksi veit minut mukanasi etsimään ikuista rakkautta

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
6.7.1991
Runojen lukumäärä: 
10