Ken kuulee huoleni
Kaiken mä annoin,
ja paljon enemmän.
Elämän huolia toistenkin kannoin,
vaan mistä löytää tuon hyvän ystävän?
Mieli vaipuu,
maata kohden taipuu,
ken luoksesi lohduttain saapuu?
Hiljainen maa, vastauksen kuulen,
vihat ystävien niskaani uudet.
Vaan milloin on vuoroni,
odottaa jaksat,
vaan odotus ei minua auta.
Voi kunpa jo pääsisin,
voi kunpa jo pääsisin,
pois tuskista suurista näistä.
Sen kuulin - mulle lohtua anna,
vaan noudata älä enää tätä,
maailma kaataa, ei takaisin anna,
pettäjät kaikki jätä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi