Kuulet puiden huminan,
tunnet aamu-usvan ihollasi,
aurinko pilkottaa taivaalta,
syksy herää hiljaa keinuttaen kirjavia lehtiään.
Kuljet aamun kosteaa polkua
ja tunnet ilman raikkauden sisimmässäsi.
Ajatukset palaavat kesään,
muistot heräävät tuoden ikävän tullessaan.
Niin yksin,
kuunnellen lintujen laulua,
tunnet sen sydämessäsi.
Aivan kuin jokin sisimmässä sen aistisi,
tuo rauha,
joka lohduttaa,
kuin hiljainen kuiskaus.
Ei hetkeäkään,
ei milloinkaan,
jätä enkeli yksin sua.
Selite:
Aika vanhoja muistoja, mutta tunne pysynyt samana. Kirjoitettu vuosi sitten suunilleen näihin aikoihin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
