ennalleen

heinäsirkat

Tien varsilla soitan
mä askeleitas odotan
Lähenevän tunnen
ja mun soitto solisee

Mut kohdalle kun saavut
kuuntelemaan kumarrut
mä ojan oksaan vaivun
ja soitto hiljenee

tuttu soran rahina
Ja kivi vasten kasvoja
kaikki se, mä odotan
mun soitosta voit kuulla

mut kipuni on soinnissa
et en voi sulle kertoa
mun tarinani kai olla vaan
sun matkan varrella

kuulet mut jos kuuntelet
sä kauempaa ja huomaat sen
kun jäät ja hiljaa hiivit niin
näet viulusta vilauksen

Ja sen jos näät mä lupaan sen
paikkasi on ainutlaatuinen
jos hoksaat tulla hiljaa niin
jäät osaksi mun sävelmiin

Toiset kohdalla hämmentyy
tottakai, mikä syy hiljaisuuden
mut tällainen elämä on heinäsirkan
joskus siitä mä kipuilen

Soitan soitan ja soitan
sinun sillä mä jäävän koitan
ohikulkijoita riittää aina
vaikka niistäkin iloitsen

Mutta kerran jos soittaa voisi
että kuuntelisit ja tietäisin sen
niin olisin mä vihdoinkin soittooni saanut
sävelmistä kauneimman, rakkauden