ÄITI JA TYTÄR
Tuntui, että olin odottanut
jo riittävän kauan
parasta kaveriani,
naapurini villiä poikatyttöä,
ulos maan valloitusta leikkimään,
tai jotain, vaikka länkkäriä ja inkkaria,
kun hän, se villi poikatyttö,
tuli laukaten portista pihaan.
Ei enää poikatyttö,
vaan häkellyttävän kaunis
nuori nainen,
jota vanha äiti,
nyt kyynelhelmi poskelle valuen
oli kotiin saapuvaksi odottanut.
Siinä hyppi iloaan hänen tyttärensä,
joka oli palannut maailmalta
niin elämää täynnä,
MORO VAAN!
hän tervehti minua
vain ohimennen vilkaisten.
Äidin suurin riemu:
Myös tytär jo odottaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi