nuotiolle mars
ryki kurkkuaan
kuin jotain sanoakseen
vaan mitäpä sillä
sanottavaa
tuolla, tuleen tuijottajalla
kuin odottaisi jotain liekeistä ilmestyväksi
jotain lihaa ja verta, eloisan elävää
nauravaista, iloista
kipinöitä vielä vahtii, istuinkiveä tasatahtiin koputtaa
kuulee sen joku toinen, alkaa hänkin rummuttaa
näin täyttyy taivaankannen alus
rytmisellä äänistöllä
toiset soittavat, toiset tanssivat, joku laulaa
iloon yhtyessä koko maailman
--
viimeisen kipinän sammuessa
hän nousee, kepeästi astahtaa
mökkiinsä hymyten
ottaa esiin levyn Helga Hynnisen
kuin taattonsa tätä aikaa aiemmin
voit laulaa siis vaikka kuinka väärin
kunhan uskot asiaas
anna ilon entää, hymyn lentää
henkes samalla laajeta
ymmärrykses syvetä
erheitä viskoo elämän varsi
sitähän se on virheiden toistelua
oppimiseen asti, ja jos et virheitä tee
olet kuin virkamies, kulu jossain taulukossa
joka ei erheiden pelossa myöskään mitään muuta tee
--
pikku hetket nuotiolla
resetin tarjoavat
tuokiokuvia ja toiveita jostain hohdokkaasta
jostain muusta kuin kärsimyksestä tai sodasta
jostain yhteisestä maailman melodiasta
joka syntyy ihmisyydestä
kun toinen toistamme kuulemme ja tuemme
arvostamme, rakastamme
maailmanhenki kuulkoon toivomukset toiselle kanavalle
toimeen ryhtyköön, muutosvastaisuutta hallitkoon
-- rakkaus on supervoima
viha puolestaan vain kalpea haamu, ihmisyyden alatila
kaikottele haamut vaikka sinne hemmettiin
vahvistele sydämen paloa ja rakkautta
in finitum
ja niin edelleen
kuin jotain sanoakseen
vaan mitäpä sillä
sanottavaa
tuolla, tuleen tuijottajalla
kuin odottaisi jotain liekeistä ilmestyväksi
jotain lihaa ja verta, eloisan elävää
nauravaista, iloista
kipinöitä vielä vahtii, istuinkiveä tasatahtiin koputtaa
kuulee sen joku toinen, alkaa hänkin rummuttaa
näin täyttyy taivaankannen alus
rytmisellä äänistöllä
toiset soittavat, toiset tanssivat, joku laulaa
iloon yhtyessä koko maailman
--
viimeisen kipinän sammuessa
hän nousee, kepeästi astahtaa
mökkiinsä hymyten
ottaa esiin levyn Helga Hynnisen
kuin taattonsa tätä aikaa aiemmin
voit laulaa siis vaikka kuinka väärin
kunhan uskot asiaas
anna ilon entää, hymyn lentää
henkes samalla laajeta
ymmärrykses syvetä
erheitä viskoo elämän varsi
sitähän se on virheiden toistelua
oppimiseen asti, ja jos et virheitä tee
olet kuin virkamies, kulu jossain taulukossa
joka ei erheiden pelossa myöskään mitään muuta tee
--
pikku hetket nuotiolla
resetin tarjoavat
tuokiokuvia ja toiveita jostain hohdokkaasta
jostain muusta kuin kärsimyksestä tai sodasta
jostain yhteisestä maailman melodiasta
joka syntyy ihmisyydestä
kun toinen toistamme kuulemme ja tuemme
arvostamme, rakastamme
maailmanhenki kuulkoon toivomukset toiselle kanavalle
toimeen ryhtyköön, muutosvastaisuutta hallitkoon
-- rakkaus on supervoima
viha puolestaan vain kalpea haamu, ihmisyyden alatila
kaikottele haamut vaikka sinne hemmettiin
vahvistele sydämen paloa ja rakkautta
in finitum
ja niin edelleen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
käsittämätöntähän
sananakin on
kaiken kattavuudessa
juurikin tuo Rakkaus
Kouriin tuntuvin
toivon hellin untuvin
saattain unelmiin
kääntää katseen siitä pois
mikä toisin olla vois
Muutospainetta
sisäiseen ilmastoon luo
aattehen palo
jota suopeasti suo tuo
seuraava outo voima... ❤️
kävi niin että palaute on hienompi kuin ite runo