apua, tämä ei ota hellittääkseen
suru ei ole kevyt jakku
joka heitetään tuolin karmille
kun siltä tuntuu
suru ei sitoudu aikaan, ei paikkaan
se on läsnä kaikkialla, aina
ehkä joskus tuntuu siltä
että olisit selviytynyt siitä voittajana
vahvempana ja tyynempänä
hyväksyvämpänä ja avoimempana
ja luulet että suru liudentuu, häviää
poistuu jälkiä jättämättä
äänettömästi kuin öinen varas
miten väärässä oletkaan
suru iskee lujaa milloin haluaa
laseroi sielun reikäompeleeksi
ja ikuisuuden valo paistaa lävitsesi
näet sieluusi isketyistä rei'istä hahmottuvan
kaipuusi kuvan betoniseinään
puun runkoon tai taivaan kaareen
heijastumana joka ei ikinä jätä,
ei häviä päivien rutiinitylsyyksiin
eikä juhlien humuihin
se on osa sinua, ihmisyyttäsi
aina, ja aina, in finitum
joka heitetään tuolin karmille
kun siltä tuntuu
suru ei sitoudu aikaan, ei paikkaan
se on läsnä kaikkialla, aina
ehkä joskus tuntuu siltä
että olisit selviytynyt siitä voittajana
vahvempana ja tyynempänä
hyväksyvämpänä ja avoimempana
ja luulet että suru liudentuu, häviää
poistuu jälkiä jättämättä
äänettömästi kuin öinen varas
miten väärässä oletkaan
suru iskee lujaa milloin haluaa
laseroi sielun reikäompeleeksi
ja ikuisuuden valo paistaa lävitsesi
näet sieluusi isketyistä rei'istä hahmottuvan
kaipuusi kuvan betoniseinään
puun runkoon tai taivaan kaareen
heijastumana joka ei ikinä jätä,
ei häviä päivien rutiinitylsyyksiin
eikä juhlien humuihin
se on osa sinua, ihmisyyttäsi
aina, ja aina, in finitum
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit