Yö vihastui itseensä
loihti valon siivet selkäänsä
pimeydelle jätti hyvästinsä
rakkaudelle avasi sylinsä
Uuteen aamuun
uskoen toivoon
suuteli aurinkoa
syleili aamunkoittoa
Siipensä avasi
rakkauden janoon heräsi
viimeinen hipaisu
hiljainen sokaisu
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Kaunis runo, ihania kielikuvia. Pidin kovasti.
hienoa kerrontaa pidin paljon