Tuossa se on, Elämä. Yleensä ujo, paljon sairastellutkin, puolituntematon serkkupoika.
Hääillan kuudes boolilasi vasemmassa kädessään, oikea kätensä morsiamen hameen alla.
Hääväen kasvava paheksunta niskassaan, sitten nenä ja rystyset veressä ja oksennus rintapielessä, kalliin puvun takilla.
Ja niin on pihassa tumma auto ja tummiin pukeutuneet saattajat, jotka nostavat sen vakavin ilmein ääneti auton perään.
Juhlat ovat ohi.
Jäljellä enää vaitonainen matka karuun päätepisteeseen, yön yli selviämään. Mahtaako tuo selvitä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut