sinä kuule et vanha oppilaanni
vaikka hieman tutulta näytät
kuinka suru on syönyt lattiat
nyt niitä kyntömaana käytät
minä laulan mielees likaiseen
niin riettaina soivat sanat
on ruumiini mun niin syntinen
täynnä elämän kaateloita
en koskaan sinua tuntenut
en edes puolikasta saanut
rakas oletko vahvin Herra
kun viimein maahan kaadut
jos sinä siellä
Jumala
meitä katsot nyt
katkaise viha ja sovita, oi rakas armon lintu!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


