Toukokuinen aamu satamassa
Katselen ihmisiä, on taas se aika vuodesta
veneitä talviteloilta, trailerit luiskalle,
lokkien huudot ja ihmisten -
seurojen viirit toisilleen nyökkäillen
Veteenlaskettuun veneeseen ahtautuvan
perheen innokas pulina,
pelastusliiveillä somistetut lapset
pressun alla kilisevä kaljakori,
koiran kaulassa merellinen huivi, isännällä
ankkurinappinen villatakki
Vaivihkaisia katseita toisiin veneisiin,
kenellä mikäkin malli ja kuinka hyvin pidetty
Nuori mies yksinkertaisessa optimistijollassa
ylen tyytyväisenä siitä minkä omistaa,
ei tarvitse taivaisiin kurkottaa, kun
on saanut minkä tarvitsee: tämä riittää
Rempsallaan olevaa purtiloa veteen luotsaava
keski-ikäinen baskeripää,
mikä lie puolitaiteilija, viinihöyryissä
merikartan reunoihin rustattujen haaveellisten
runojen mies -
himokkuuttaan peitellen tiiraa
Maalein ehostettuja pintoja
nuoria muskeleita,
kyllä niiden kelpaa kevättä elää -
meri avoin ja kutsuva
Onhan se hellyttävää kaikki, mutta
Sataman kauimmaiseen laitaan kävelen
täältä löydän etsimäni,
kaukana muskeliveneistä ja
kevään tuuliin ryhdikkäästi pullistuvista purjeista
Piippu poskessa vanhaa paattiaan katsoo
niin rakastavasti, verkkaisin liikkein
sen viertä kulkee, laitaa hyväilee
Moottorisi lienee liiankin löysä,
sumuisina aamuina vaivalloisena yskit,
puhelee ukko
Moittivasti, pää kallellaan:
Hiljaisilla rannoilla täytyy kanssasi mennä,
ei ole sinusta merelle lähtijäksi enää,
aallokko saa kylkesi natisemaan,
kulunut peräsin vispaa koukeroista vanaa
Sitä paitsi sytytyksesi on käynyt vuosi vuodelta
hitaammaksi, ja joinain aamuina tunnut
niin kovin vieraalta
Näin moittii toukokuiseen aamuun,
viimeisten jäälauttojen
kelluessa saarten väliköissä
Ja sittenkin veneensä uurteita koskettelee
kuin kalleinta aarrettaan,
kuin kertoisi
jokainen kivien runnoma kolhu
huolella paikattu vamma
myrskystä jäänyt arpi ja rispauma
kuohuvilla merillä yhdessä kuljetuista päivistä
Auringonnousun kimalluksesta peilityynessä
kosteuden tihentymisestä pisaroiksi sumuaamuina
ukkosen kumeista jyrähdyksistä ja
aallokon äkillisestä noususta
tummanpuhuvien pilvien työntyessä saarten takaa
Onnellinen hymy kasvoilla
jää puhelemaan kyyneltynein silmin,
minä vaivihkaa poistun
Kostein silmin myös hymyilen,
lokkien huutoon ja ihmisten pulinaan
palatessani
Löysin sen mitä tulin hakemaan,
keväisen sataman kauneimman laulun
Rakkaani, on toukokuu
ja meri odottaa
Odottaa niitä jotka toisilleen ovat
kuin vene,
purjehduksen mahdollistava,
kunnioittaen elämän aallokkoja kyntämään
Ja kerran kauniiksi muistoksi
syksyn päiviin, syksyn riisuviin päiviin
Proosallista luonnostelua toukokuiseen aamuun. Runoileva tarkastelee vene-aiheisen metaforan/allegorian soveltuvuutta. 11 05 22
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit