Ihmistä ei tarvita

Runoilija kyynikko


Kun astut jalallasi
lämpimänä kesäpäivänä
sileälle rantakalliolle,
tunnet sen lämmön,
selkäsi takana kaunis mäntymetsä,
huomaat,
että tämä maailma
ei ihmistä tarvitse.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hui kamalaa! Ihmistä tarvitaan, aina. Oli tilanne mikä tahansa <3 
Näinpä. Luonto jatkaa kulkuaan, vaikka toisinaan joutuukin ihmisen tuhon näyttämöksi.
Joskus lakooninen tyyli toimii, kuten tässä mielipiderunossa. Eikä kyynisyys ole suinkaan mikään "onnettomien ihmisten yksinoikeus", vaan mahdollisuus tutkia maailmaa sellaisena kuin se meille ilmenee. 
Puhutteleva runo.
 

Käyttäjän kaikki runot