Aamukuuran routaisen nurmikon myötä
Hengitykseni saisi hiutaleina sataa maahan
Niin kuin saduissa onnellisine loppuineen,
Maailmani saisi värit sateenkaaren.
Likaisenharmaan ratsun laukasta
Mukaani kaappaan autuaan unholaan.
Kepeästi talviaamun pimeässä jolkotan
Ei jalkani alla jäinen korsi murru,
askeleeni ei paina
Yön pimeimpinä tunteina kilometrejä taitan
Jotta kera aamun ensi kajon silmiisi sukellan.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit