metsän puut kietoutuvat ympärilleni. auringon valo himmenee. astellessani yhä syvemmäs metsään. tuuli ulvoo ja oksat raapivat selkääni. käsiäni polttaa. lehdet laskeutuvat maahan. kuin antautuen tuulelle. askel painaa enemmän kuin koskaan. jalkapohjiani verestää ainainen vaeltaminen. etsien onnea. minun täytyy katkoa oksat. repiä rihmat. ja vapauttaa itseni tästä tuskasta. tästä piinasta. joka vyöryy päälleni kuin kirous. kuin loppumaton vitsaus. kuin ainainen epätoivo. en tahdo olla yksin. pimeässä. en tahdo kulkea turhaan. en tahdo palella. tahdon olla lähelläsi.
aina. 28/8/05
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
