Totaalityhjyyttä

Olin unohtanut koko rr-tunnukseni olemassaolon, mutta jostain syystä ollaan taas tässä, siitä kiitos luovan raapustamisen opettajalle, joka päätti muistuttaa tämänkin sivuston olemassaolosta. En itseasiassa ole kirjoittanut oikein mitään sitten 2012 kevään jostain syystä. Tämä siis siltä keväältä, ikää 15 ja päälle muutamia kuukausia. Nythän siis itseasiassa taidan olla 17, sikäli mikäli omiin papereihin on uskominen. Kitaristi isä taisi joskus todeta, että kävisivät lyriikoiksikin, itselleni lähinnä absurdia tunteiden läpikäymistä. Huomaa, että tyyli muuttui jonkin verran noista edellisestä, mutta onhan siinä noin vuosikin välissä. Kiitokset kaikille kommenteista aiempiin runoihin, etenkin sinä, joka itseasiassa olit laittanut kommentin tämän vuoden syntymäpäivänäni. Kiireen ja laiskuuden puolesta heitän tämän saman selostuksen näihin kolmeen viime vuoden kevään raapustukseen, jotka tässä nyt tulen lisänneeksi. Sillä miksi ei? Ei se kirjoittajalta ole pois. Toivon mukaan herättävät ajatuksia tai edes niiden osasia.