Valon ja vuoden verran
olemme olleet pintaa illan kudelmassa.
Hengittäneet samoin toiseen maailmaan.
Näitä muotoja, joita haavoin käsittelet-
koko ruumiisi on avoin ja tyhjillään.
Vaikka tämä huone jakaa muistoja lohduttomasti,
repelehtii hymymme elinvoimaisena
kullatussa kaavassa, vartaloiden joukossa.
Me kannamme kosketuksessamme
syntymisen piirteitä
mahdottoman halun sytyttämänä
vapautuu synteettinen sydän
kuumuus on paljas neonvärisessä tunnelissa
heijastus sairaudesta pahuuteen
lento yli äärettömän
Maailmankaikkeus
liukenee seinään vastapuolen sisältä.
Se iskeytyy paratiisiin läpi uneliaiden katseiden.
Kaupunki nojautuu auringonlaskuun.
Paluuta aamuun ei ole.
Haluan sinut tässä,
ensi kertaa kuutamokävelylläni
kun astut hyväillen punaiseen sateeseen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
