Olevaisten pehmeys tuo planeettojen
ääriviivat lähelleen.
Laajentuvassa silmäkkeessä sikiää
yksinäisten asukkaiden sinetti.
Olemmeko riittävän kaukana?
Olemmeko eläviä uneksimassa
kaipuusta kuun äärelle?
Alkumme transneptunisessa kohteessa
kun mustaa valtoimenaan sekoittuu
kylmään fluorenssiin.
Ulapat loistavat meren lävitse,
viettelevät sinut kauneimmalla tavalla.
Sinä, joka luot sinisen ajatuksen.
Tällä kohteella
kosmiset puutarhat
toden mahdottomuus
polttava inkarnaatio
huudamme täyteen tahtoa ja tunnetta
sinun rakkaudessa ojentuva kasvojälki
ruhjottua ihoani vasten
Terästä voimakkaampana
uudessa asennossa
intohimoisesti kuollut
johdattakoon meidät
muistaen kaiken
Me olemme taivaalla.
Riittävän kaukana.
Me, jotka vaellamme
galakseissa.
Selite:
2013
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
