Syyskuun valkoaavikko
liikaa rytmiä kaiussa
liioin johtavan kohti merta...
vain rannalle
Heleästi sormet joessa
tuovat voimaa linnuille
vetää makeaa ilmaa sisään
Käärmeen tanssi onkalolle
eristää tulen ilmasta
sade tähti-intiaanille
poiketen tavasta
Kirves halkoo kuita preerialla
muinainen apina luissa
taivaan pohja akvarelliveressä
saaliin naamioon ei kajota
Yön haljenneet huulet
yhtyy pohjoisen aseen kukintaan
laukaus läpi ohimon
haaksirikko sysipunaan
Paholaisen suudelma
kohti naisen uhkeaa kaarta
sisuksesta salattu järki
kuolee universumin syliin
Viidakon päässä auringon umbra
temppelissä aaveen hämärää
yksin kaatuessa kivi kukoistaa
kivun alla vai päällä?
Selite:
2014
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
