Nimetön

mä sanoin ennen et oon tyhjä ilman toista
enkä uskaltais elää erossa muista
sä sanoit mulle et välillä pitää olla yksin
ja et kaipaat vähän rakkautta muttet tiedä miksi
tää kevät vei mut eteenpäin
enemmän kuin aiemmat
mut se vei mut myöskin tyhjyyteen
kun en tiedä ketä rakastan

vie mut sun mukana jonnekin missä on lämmin ja jonnekin missä on muita
jotka ymmärtää tervettä kaipausta ja meidän tyhmiä juttuja
paikassa joka ei määritä meitä mitenkään
sellaisessa jossa on helppo olla vaan ja lähtee menemään

valkoiset seinät ja valkoiset lakanat
mä haluun olla erossa muista
sä kerrot ettet just nyt haluu olla yksin
ja kaipaat vähän rakkautta muttet tiedä miksi
tää kesä ei lopu milloinkaan
niin kuin kaikki aiemmat
ja vaikka loppuukin niin silloin
toivon et tiedän ketä rakastan

mä jatkan matkaa yksin ja muiden kanssa silloin kun haluan
sun luona mä voin vierailla ja puhua niistä asioista
paikassa joka ei määritä mua mitenkään
siellä on helppo olla enkä haluu lähtee mihinkään

elämä jää
vain minä
mun kuori murtuneena
ja siivet auenneina
mä lennän
enkä enää nää
mennyttä
se sinne jää