Totuus

Öihin, öihin miljooniin me hukutaan.
Aamuihin, aamuihin kamaliin me aina herätään!
Aina samaa unta nähdään uudestaan.
Yhä uudestaan sulle tahon sanoa et kuinka sua rakastankaan. Olo on kuin vanhuksella joka elää vaimonsa rinnalla koska tietää hetkensä pian koittavan.
Tai niin luulin sunkin toivovan!

Ei lumi maata harmaaksi maalaa sillä ei talvea tuu koskaan. Ei vesi meitä hukuta sillä siihen me itse hukutaan. Paeta sä voit mutta tunnet silti hetkes koittavan. Alkaa elämämme itseään toistaa!
Mut silti on pakko vaan jaksaa. Susta en tietenkään luopua tahdo. Mihin hukkuikaan rakkautemme taito?

Totuus tää meidät tappaa sen tiedät itsekkin.
Ei me tätä totuutta noin vaan paeta.
Sä myös suhdettamme pelastaa koitit itsekkin.
Mutta kuolleet tunteeni herää mutta sä aina ne uudestaan tapat kun kerrot ettet elämääs tahdokkaan tukea.
Ei runo tää riitä selittämään. Mitä susta tahdon tai miksi mä sua ees rakastan, niin sitä en tiedä itsekkään.

Ei lumi...

Kuitenkin me sovitaan ja uudestaan riitaudutaan.
Sä musta narkomaanin teit.
Kaipaatko sitä kun yllätyit nähneesi mut tai kuinka ujostelit kun kerroin et kuinka kaunis ootkaan?
Sä multa halut uuteen rakkauteen veit.
Koska mä en unohda pieniä asioita susta joita rakastin.
Tietäisitkin kuinka mä sua kaipasin.

Ei lumi... X2