Auringonvalon mä pilvien takaa loistavan nään.
Luulen mutten oo varma luulen kuulevani laulus sun.
Pilvet ei aurinkoa ei peitä enää milloinkaan sen ymmärän.
Kun sut mä syliini saan ja suhun täysin uppoudun.
Sulle kertoa tahtoisin että kuinka kaunis oot.
Mutta siihen sanoja löydä en sillä ei maailmassa yhtä kaunista oo. Pian haluan kuitenkin enemmän pelkään et sua satutan.
Kuningas seitsemännen vuosisadan pian varhoin astelee.
Hän pian maansa sylissään kasvanelleen luovuttaa.
Samalla sade maata kasetelee. Hän katseensa kurottaa...
Mutta saman auringon hän vain näkee.
Saman mitä minä ihastelen ja susta haaveilen.
Samat luonnon lait täällä pätee.
Yksikään kahle mua ei kahlitse kun sua kohti kävelen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
