Talvinen metsä, jäässä on maa,
tien piennarta hanki jo peittää.
Kuutamo kirkas, kulkijan taa
kuu kultainen varjon heittää.
Kuka lie, ken nyt arvaisi sen
tuo kulkija pieni ja hento?
Mielensä avoin, askeleet sen
kevyet kuin tuulien lento.
Mukanaan hällä on pienoinen malja,
kirkkaampi tähtiä taivaan.
Maljassa tuossa mukanaan kantaa
aatosta ihanaa aivan.
Maljan hän kantaa jokaisen luo,
ketään unhoittaa ei hän soisi.
Ihmiset, luonnon eläimet nuo
siitä riemuiten kaikki joisi.
Maljansa kantaa sinunkin luo,
tuo kulkija hyvillä mielin.
Siitä riemumielin sinäkin juo,
niin sydämeesi saa joulumieli.
Selite:
Tällainen tuli muutama päivä sitten mieleeni kun ajattelin tulevaa joulua. :) Ja haluan omistaa tämän runon rakkaalle ystävälleni Iitulle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hempeä, keveä talventäyteinen runo.
Kaunista, kiitos :)
Hento
Kaunis
Ihana.
Ihanan jouluinen.