ja kirjoitan itsestäni neiti Korppu Leijonamieltä,
mutten näe valoa,
Joonatan minä en näe valoa,
miksi minun tunneleideni päässä ei ole ikinä valoja
tänään elämä on
ruma sotku kaakeleilla,
sellainen virhe jonka ympärille kiedotaan pyyhe
jos kuullaan tuntemattomat askeleet portaissa
olen mennyt liian pitkälle enkä silti tarpeeksi kauas
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rakastuin tuohon
lopetuksen oivallukseen <3
Aivan ihana viittaus kirjaan! Upea alku, tosi koskettava, olen ihan lumoutunut pelkästään jo siitä, että olet keksinyt käyttää tätä ihanaa klassikkoa inspiraationasi. Kysymys on ihanan lapsenomainen "miksi minun tunneleideni päässä ei ole ikinä valoja", kaunis.
Minulle tämä runo kertoo viiltelystä, en ole varma, mutta tulkitsin näin heti luettuani.
Kirjoitat todella koskettavasti. Loppu etenkin jättää oikein hätääntyneen mielen lukijaan.