Raskaat ovat silmäsi,
vettyneet
niin aidon kauniit
kun vain rikottu voi olla
syyslammen siniset
täynnä hiipuvia tähtiä
ja kultaisia lehtiä
tummuvan taivaan peilinä
valovuosien taakse
hämärtyvään horisonttiin
kauas katsoneet
syksyn hiljaa kylmetessä
laskeutuvat luomet ylitse tähtitaivaan
ja sinä hetkenä ennen hiljaisuutta
ennen kun yönmustat ripsesi
viiltävät taivaani kappaleiksi
näen silmissäsi välähdyksen
ja revontulen riekaleita
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis syysruno! Herkkyyttä ja hieno otsikko, joka valmistelee ajatuksia tulevaan.