Aamun udussa astuva hahmo,
pää alaspäin kulkeva kotelo.
Siirtämässä itseään pois itsestään,
tyhjentämässä sieluaan,
sulkemassa - itseään.
Päivän pyörteessä kulkeva ihminen,
silmä näennäisessä tärkeydessä.
Kuvittelemassa hyvänolontunnetta,
sitä mistä se voisi tulla.
-
Ei sitä missä se on jo.
Illan hämärtyessä, yksin kulkee hahmo.
Löytää kotiin, vaikka ei liikkunut metriäkään.
Avaa silmänsä, näkee kaiken.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit