Minä herään.
Aamulla.
Sinun vieressäsi.
Tunnen sinun lämpösi.
Sinä syleilet minua.
Minä halaan sinua.
On ihanaa, kun olet kanssani.
Minä rakastan sinua.
Minä suljen silmäni onneen.
Mutta sitten
sinä et olekaan kanssani.
Nousen ylös.
En näe sinua missään.
Minun on niin vaikeaa ymmärtää...
Ettei sinua olekaan.
En voi käsittää...
Mikset voi olla olemassa?
Selite:
Jaa-a.
Tämä kuvaa hyvin pohjimmltaan erikoista elämääni. Joku sanoo minun kuvittelevan liikaa - toisaalta, ei siinä olisi mitää vikaa, jos saisi herätä aamuisin sellaisen ihmisen luota, jota rakastaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin kaunis rakkausruno. Kaipuuta ja ikävää sekä haaveilua, jotka kuuluvat rakkauteen.
Innoitit minua muistelemaan täsmälleen samaa tunnetta, jonka joskus koin.
kuulostipas tutulta
Kaikki aikanaan, kultaseni.
Miksi pitää olla näin ihana? <3
ihana runo.
Hieno runo! Haaveilu kuuluu runouden rakenteisiin. niistä tulevat ne upeimmat runot.:) mieli kuvitus on se millä runoudesta tulee kauniita ja ihania. niin kuin tämä kaunis runosi sen kertoo. pidin runostasi!