JoJo

Seison hiljaa, henkeä pidättäen. En halua heidän kuulevan itkuani. Kohta pitäisi jo herätä kouluunkin, mutta unta en saa. Äänet ovat hiljaiset, mutta korvissani meteli on valtava.
Erotan sanat selvästi, liian selvästi, erotan äänensävyt, tunnen kehon liikkeet, jopa nyrkin puristumisen. Pysyn kuitenkin vaiti. Istuudun varovasti puiselle rapulle. Ristin käteni. Rukoilen ja rukoilen, sadat kysymykset tulvivat mielessäni. Miksi kukaan ei auta, miksi kukaan ei pelasta? Miksi Jumala haluaa minulle pahaa? Kerro Jumala, olenko ollut huono lapsi? Onko isä tehnyt jotain pahaa? Miksei isä voisi olla isä? Miksi äidin ja isän pitää aina riidellä? Miksei meidän perhe ole kuin muut perheet? Auta Jumala, auta isää, anna meille voimaa auttaa isää lopettamaan. Anna äidille voimaa.. Auta! Jos olet siellä jossain Taivaan Isä… Auta meitä!!… Aamen
Tunnen jotakin lämmintä poskellani,huomaan itkeväni. Painan käteni suuni eteen, etteivät he kuulisi kyyneleideni virtaavan. Hiivin huoneeseeni, puristan kasvoni tyynyyn ja itken, itken kunnes nukahdan.