Comraden

Siniseen uneen vajonneena,
ikuisesti eläen sinistä hetkeä...
Juuri ennen auringon laskua
kun yön musta pimeys vasta väijyy varjoissa

Tunnen lumen narinan jaloissani
askeleeni kiihtyvät valon kadotessa...
Juoksen, juoksen

kunnes olen rappukäytävän lämmössä...
omaan sänkyyni ehtiessä soi päässäni vain yksi ajatus
Kohta on kevät ja tämä lumi jo sulaa