Ei tästä tule mitään,
huutaa toinen kädellään huitoen.
Kristalli helmiin leppyy nopeasti vihansa.
Taas ovat sylityksin,
ja toista lohduttaa,
kuin sotaratsun satulasta laskeutuen.
En sitä tarkoittanut,
sanoo.
Vihassani minä vain.
Suudellessaan molemmat tuntevat, että jotain puuttuu...
Käsi kädessä hiljaa...
kunnes anteeksi on annettu... ei siihen mene kauaa
Nyt suudellessaan he rakastavat toisiaan.
Joskus rakkautensa pysyy koossa vain kyynelillä.
Mutta eivät he siitä välitä kun rakastavat...
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi