kiikaridino

Mun kämpässä haisi kuukauden tiskit kun me astuttiin sisään. Oli hämärää ja tunkkasta ja eteisen väliovi ei auennut kunnolla kaikkien lattialle jääneiden mainosten ja kolmen viemättömän roskapussin takia. Näin inhon ilmeen sen kasvoilla kun se kompuroi vaatekasojen yli. En sanonut mitään sotkusta, itsehän se halusi tulla kylään kahdenkymmenen minuutin varoitusajalla. Komensin sitä istumaan johonkin kun se katseli ympärilleen hämillisenä. Se uskaltautui ottamaan tyhjän maitopurkin lähimmältä jakkaralta ja istahti siihen tuijottelemaan.

Mä en välittänyt jutella turhia, riisuin vain housut pois niin kuin aina kämpille tullessani muutenkin ja aloin tonkia jotain syötäväksi kelpaavaa. Se rykäisi vaivautuneesti ja siirteli pöydällä olevia astioita. Kysyin siltä ottaako se riisikakun ja se nyökkäsi pienesti. Istuin sen seuraksi pöydän ääreen vaaleanpunaiselle jakkaralle ja siinä me mutustettiin oravana.

Sitä alkoi lopulta selvästi jurppia hiljaisuus ja se nousi ja lähti kiertelemään mun luukussa. Tunsin itseni tosi mielenkiintoiseksi kun sen piti jokainen tavara ottaa käteen ja pyöritellä erikseen. Mä katsoin kun se tutustui läävään ja tunsin hetkellistä halua kaataa se sänkyyn ja kömpiä päälle. Muistin kuitenkin olla taas ärsyyntynyt sen reviirilleni tunkeutumisesta kun se avasi suunsa. ”Miksi sulla on vasara yöpöydällä?” se kysyi. ”Mä vasaroin,” ilmoitin ja möllötin sitä terävä ilme naamallani. Se vilkas ympärilleen etsien ilmeisesti jonkunlaista rakennusprojektia ja lopulta katsoi mua silmät pyöreinä. ”Mä olen puuseppä,” ilmoitin sille

Saatuaan tutkimusretkensä tehtyä loppuun se istui sängylle. Se taputti tyhjää tilaa vieressään ja mä siirryin siihen ja kellahdin kyljelleni. Se silitti mun säärtä ja mua harmitti että oli jäänyt säärikarvat ajamatta. ”Sun pitäisi ehkä vaihtaa alaa,” se pohti kun sen sormet löysi mustelman mun nilkasta ja toisen jalkapöydästä. Lupasin harkita asiaa. Se irvisti ja kellahti sekin makuulle. Sen alle jäi kasa aikakausilehtiä ja villasukka mutta ei se välittänyt. Sen pitkä tukka oli mun naamalla ja hengitys sai mun silmälasit huuruun ja siinä me vaan maattiin. Ja sen viereen mä lopulta nukahdin.

Kun tahmeana heräsin, oli jo yö ja se oli kadonnut. Ja sen mukana oli yöpöydältä häipynyt mun vasara.