Junalaiturilla
Odotin.
Värisin.
Näin jo kaukaa miten hänen varjonsa liikkui minua kohti.
Hän lähestyi minua kuten aina ennenkin; sulavin liikkein sekä omalla ihanalla tyylillään.
Astuessaan minun eteeni hän kohottaa sormensa huulilleni ja kuiskaa korvaani: "Mennään kulta"
Lähdimme kävelemään junalaiturin vierttä.
Hitaasti.
Käsi kädessä.
Selite:
Tämmöne tuli...Eipä oikee oo kummone :( On vaa nii haikee olo jostai syystä...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin tunteellinen, kuten muutkin runosi...tulee tarve lukea lisää:)
kaihoisan kaunis on runosi kieli
näinhän me kaipaamme toistemme syliin