Kahden istuimme rannassa, katsoen merelle päin.
Siellä näin laivan lipuvan ulapalle.
Katsoin sitä tovin, kunnes se oli kadonnut.
Niinkuin rakkautemme...
Kadonnut kuin laiva ulapalle.
Loppujen lopuksi...
...aina joku kuitenkin huomaa sen samaisen laivan, miten kaunis ja korvaamaton se siellä merellä on.
Selite:
Kuha kirjotan tylsyyttäni
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
unelmat ovat ihania,varsinkin silloin ,kun on tylsää ,haikeutta on runosi kielessä