Nimetön
Onko rakkautta,
vain vihaa ja surua,
peilistä itseäni katson,
kasvoni surusta vääriksi vääntyneet,
tuskan viilto sydämestä,
vieläkään kadonnut,
vaikka olen tuhat kertaa niin sanonut,
ilmeeni ei enää värähdäkkään,
asiat eivät muutu,
elämälle tälle maailmalle suutun,
joskus toivon että voisin unohtaa,
antaa ajan minut kadottaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
