kauriinuni

katseesi kiehtova vihreys, kun silmäsi lävistävät omani
hurmaava hymysi, naurusi ihana helinä
se kuinka viet minut joen varrelle
soitat lauluja jotka voisivat kerran kertoa meistäkin

luonasi olen kotona
silti pysyttelen etäällä, ainakin koitan
sillä sinä olet
kuin unieni maasta karannut
tähän outoon todellisuuteen
tuomaan valon polulleni

enhän henno rakastaa sinua suotta, mielummin odotan,
nousen vuorille, painan pääni kiveen
kuin rakastan sinua suotta

syömmeni halajaa vierellesi kulkemaan
enhän kiiruhtaa saata
naurusi kirkkauteen
jokainen päivä kanssasi
avaa mieleni turhia solmuja
yhä höllemmälle

olen onnellinen kun polkumme risteävät
yllättäen
rinnassani avautuu nuppu
jo unohdettu

värit palaavat maisemiin
huomaan tuulen tuoksussa toivoa
ja kuinka valon jo hiipuessa
kohti marrasta
lämpö viipyy kauan

enkä enää pelkää
mustaa huomista
havahdun
siihen ainoaan mikä on
merkillistä
täällä