NightlyWriter

Ulkona on pimeää. On ilta, melkein yö. Tyttö kävelee isänsä ja äitinsä kanssa. Isä on vahva, voimakas. Tyttö on nuori. Äiti on vanha ja heikko. Hän heikkenee ja vanhenee koko ajan.

Kadulla kulkee muitakin ihmisiä, nuoria ja vanhoja. Vanhimmat ovat aikuisia, jotkut jopa yli 80-vuotiaita. Nuorimmat ovat jopa alle 5-vuotiatia. Ihmisillä on huivit päissä, kaikilla muilla paitsi tytöllä ja hänen isällään.

Ilmassa on savua. Talot näyttävät raunioilta ja tytön ympärillä on tuhkaa. Kadulla kaikki on mustavalkoista. Tyttö juoksee perheineen. Heillä on kiire jonnekin. He ovat Suomessa, sota-aikana.

Yhtäkkiä tytön äiti pysähtyy ja alkaa kävellä ympyrää tiellä. Hän ei pysty kävelemään enää eteenpäin. Tyttö yrittää jäädä äitinsä luo, mutta isä kiskoo hänet eteenpäin. Tyttö huutaa, kirkuu. Hän yrittää rimpuilla pois isänsä otteesta, mutta ei onnistu. Äiti kiertää edelleen ympyrää tiellä.

Yhtäkkiä he ovat jo kaukana äidistä. Tyttö itkee, mutta on lähtenyt jo itse kävelemään eteenpäin, eikä isän tarvitse enää raahata häntä. He kulkevat tietä eteenpäin ja kääntyvät kyltin kohdalta oikealle.

Tyttö ja isä juoksevat käsi kädessä kirkolle. Kirkko on ulkoa ehjä ja siinä on haaleat punertavat värit. He juoksevat sisälle ja näkevät papin. Pappi on nainen ja katsoo tyttöä oudosti, Pappi ohjaa isän ja tytön ovelle. Tyttö tietää, että sisään ei kannata mennä. Kumminkin isä ja tytär menevät ovesta sisälle.