Tyttö kävelee soratietä pitkin. Hänellä on päällään mustat housut ja musta takki. Myös kengät ovat mustat. Hänen kasvoillaan on tuskainen ilme, huulet tärisevät. Tyttöä itkettää, mutta kyyneleet eivät pääse ulos. Itkeminen ei onnistu, vaikka hän tahtoisi. Itkeminen puhdistaa ihmistä henkisesti, ja vapauttaa patoumia sisällä. Tyttö ei ole itkenyt kuukausiin. Hänellä ei ole voimia itkemiseen. Hän kävelee eteenpäin nopeasti, yrittäen purkaa tunteitaan kävelyllä. Jalat kulkevat nopeammin, askelten äänet kiihtyvät. Tyttö haluaa juosta pois ihmisten lähettyviltä, pois paineista ja käskyistä.
Yhtäkkiä tyttö pysähtyy ja katsoo taakseen, luuli kuulleensa toisia askeleita. Katselee ympärilleen ja huomaa sopivan puunoksan. Tyttö menee taittamaan oksan itselleen, puolustautumista varten. Hän katsoo lumeen tiellä. Siinä on mennyt autoja, joku on kävellyt ja jättänyt jäljet. Hän näkee myös koiran tassunjälkiä. Alkaa miettiä, missä koirat ovat nyt, kenen koiria ne ovat. Ilme vaihtuu. Tuskaan sekoittuu nyt myös huolta. Tyttö katsoo uudestaan olkansa yli ja lähtee kävelemään heilutellen keppiä kädessään. Hän kävelee pari metriä ja vilkaisee uudestaan taakseen, sitten sivuille ja ylös. Hän huomaan sähköjohdolla istuvia lintuja, ja huokaisee. Jos linnut ovat paikalla, ei lähettyvillä ole vaaraa.
Tyttö hidastaa kävelyään, kävelee nauttien kävelystä. Hän katselee ympärilleen, vilkaisee aina välillä taakseen mahdollisten seuraajien varalta. Pysähtyy sillalle hetkeksi katselemaan pauhaavaa virtaa alapuolellaan. Kosken äänet peittävät alleen kaiken muun, joten tyttö jatkaa matkaa, että kuulisi mahdolliset lähestyvät askeleet. Tien toisella puolella on kallio, josta roikkuu kimaltavia jääpuikkoja. Toisella puolella on jyrkkä rinne alas kosken rantaan. Tyttö hidastaa kävelyään hetkeksi, miettien menisikö alas rantaan katsomaan kesäisiä oleskelupaikkojaan, mutta jatkaa kuitenkin kävelyä. Alhaalla hän olisi helppo saalis, sillä hän ei pääsisi pakoon, eikä kuulisi vaaraa kosken pauhulta.
Tyttö katsoo taakseen, kallion päälle, uudestaan taakseen. Missään ei näy mitään. Hän kuulee lintujen laulun ja katselee taivaalle. Hän huomaa talitiaisen viereisen kuusen oksalla visertämässä. Tyttö suo linnulle pikaisen hymyn ja jatkaa sitten ympärilleen katselemista. Hän huomaa tien vieressä nuoren puun, joka haarautuu latvastaan. Toinen haara on hyvän pituinen uudeksi kepiksi, joten tyttö taittaa sen irti puusta. Keppi on pidempi kuin edellinen. Tyttö tuntee olonsa hieman turvallisemmaksi.
Hän kuulee huutoa ja katsoo taivaalle. Kaksi joutsenta lentää häntä kohti, lentää hänen ylitseen. Tyttö katsoo niitä, katsoo niiden tulosuuntaan ja huomaa kuusi joutsenta lisää. Seuraa niiden lentoa, kunnes ne ovat kadonneet puiden taakse, ja jatkaa kävelyä, alkaa laskeutua mäkeä alas. Hän huomaa ojan yli loikanneet jäljet, katsoo tarkemmin. Epäilee jälkiä koiran jäljiksi, koska ne ovat liian pienet suden jäljiksi. Kynnenjälkien vuoksi ne eivät myöskään ole ilveksen jäljet. Tyttö piirtää kepillä jälkien viereen kaksi suoraa viivaa, joiden alle kaarevan viivan hymyileväksi suuksi. Tyttö katsoo ylös mäen päälle, miettii mitä puiden kätköissä mahdollisesti on. Jatkaa kävelyä, saapuu mäen alle. Kääntyy mutkassa ja jatkaa kävelyä. Katsoo järven toiselle puolelle ja huomaa kokon, jonka ympärillä on paljon ihmisiä. Pääsiäiskokko. Tyttö kävelee männyn ohi, peltojen välissä. Pellolla on paljon jälkiä.
Tyttö jatkaa kävelyä, saapuu pienen metsikön viereen. Kulkee ohi kohti maantietä. Saapuu maantien viereen, ylittää sen. Menee tien vieressä olevaan ojaan ja katsoo kuusien taakse. Näkee sielunsa silmillä metsästä tuijottavat silmät. Huitaisee kepillään ja silmät katoavat. Tyttö kääntyy palatakseen, ylittää tien ja lähtee kävelemään pellolla. Hanki kantaa, ja tytön on helppo kävellä. Hän kävelee rauhallisesti, ympärilleen katsellen. Aurinko paistaa kirkkaasti, heijastaa lumesta ja häikäisee tytön silmiä. Linnut laulavat. Tyttö kuulee jossain haukkuvan koiran.
Hän huomaa pellolla jäniksen jäljet ja lähtee seuraamaan niitä. Jäljet ovat ottaneet yhdessä kohtaa valtavan loikan, välissä on lähes kaksi metriä puhdasta, koskematonta lunta. Tyttö katsoo jälkiä, katsoo koivikkoon. Huomaa, että on hämärtynyt. Pelästyy, miettii kuinka pitkään on ollut kävelyllä. Miettii, kuinka nopeasti pimeys tulisi. Hän jättää jäljet ja lähtee kävelemään takaisin tielle. Vilkaisee aina välillä lumiselle pellolle taakseen ja metsään sivullaan. Tyttö hyppää ojan yli takaisin tielle. Lähtee kävelemään mäkeä ylös. Mäen päällä katsoo ylöspäin metsään. Hän näkee linnun puhelinlinjalla, kysyy hiljaa venäjäksi sen vointia. Lintu pysyy hiljaa, ei katso tyttöön.
Tyttö lähtee kulkemaan mäkeä alaspäin, katsoo kallion jääpuikkoja. Alhaalla virtaava joki pauhaa edelleen. Menee sillan yli, katsoo metsään. Edelleen kantaa keppiä kädessään, vilkuilee ympärilleen. Saapuu talojen keskelle. Pihat ovat auraamattomia, vain eläimet ovat kulkeneet siellä. Tyttö kävelee eteenpäin. Erään talon kohdalla huomaa tutut rakkaan koiran jäljet. Hymähtää, toivoo koiran olevan turvassa. Jatkaa kävelyä, heittää kepin ojaan. Hän kääntyy risteyksestä oikealle, katsoo peltojen yli metsään. Lähtee kävelemään tietä pitkin.
Saapuu pihaan, omaan pihaansa. Mökin piipusta tulee savua, auto on paikallaan. Haistaa ilmaa. Sauna on lämpiämässä, tuntee sen savun tuoksussa. Kulkee portaille ja viheltää. Isä kääntyy katsomaan rannasta. Tyttö heilauttaa kättään, isä nyökkää tytölle. Tyttö nousee ulkoportaalta terassille. Avaa mökin oven, astuu sisälle. Äiti istuu tuolissa kutomassa. Tyttö riisuu ulkovaatteensa ja menee istumaan tuoliin. Avaa television. Tunnin päästä käy saunassa. Saunan jälkeen katsoo televisiota vanhempiensa kanssa. Nukkumaan mentäessä on pimeää ja tyttö nukahtaa melkein heti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi