Mennyes

Laululintu on kuollut,
Ei enää ikinä sulosäveliä,
Ei koskaan enää kaunista laulua
ennen aamua. Ääni on kuollut pois.

Kauan kauniisti lauloit.
Sitä niin kovin rakastin.
Lopuksi sitä vihasin.
Ja nyt kun taas haluaisin
kuulla sen, se ei enää onnistu.

Suru kalvaa sisintäni.
Vaikken ääneen myönnä,
äänesi kaunis oli.

Mutta samapa tuo,
jos se kerran on minulta ja
muilta pois, sitten se on.
Turha surra pitkään.

Suru ei tuo laululintua takaisin.