Kore

Makaan maassa.

Keskellä kukkien.

Odotan sen jonkin tapahtuvan,
mikä saisi minut nousemaan.

Suljen silmäni.

Lennän unieni maahan,
sinne missä kaikki,
paitsi todelisuus on totta.

Yhtäkkiä herään,
perhonen istuu nenällä.

Aika hidastuu,
perhosen siivenisku kuulostaa siltä,
kuin joku huitoisi kepillä ilmaa.

Kuva päässäni muuttuu mustavalkoiseksi.

Kuulen kuiskauksesi.

Perhonen lentää pois ja
ajatukset kirkastuvat.

Makaat maassa vierelläni
ja yhdessä odotamme,
sitä mikä meidät herättäisi.