iwontleave

Hei..
Mä tiedän, niinkuin säkin tiiät,
että kaikki tekee virheitä.
Virheitä, joita katuu..
Virheitä, jotka pyörii sun päässä uudestaan ja uudestaan..

Tiiätkö mitä mä kadun tällä hetkellä eniten?
Mä kadun sitä, että mä kulutin suhun liikaa aikaa..
Mikä siinä on, että aina vaan ihastuu uudestaan samaan ihmiseen, ja sitten saa taas katua?

Emmä sano, että se ois pelkkää helvettiä ollut,
niinkun tästä vois jo päätellä..
Oli siinä kaikkea hyvääki. Tiiätkö mitä niistä jäi?
Muistot. Kyllä mä edelleenki hymyilen,
ku mietin meitä..

Mut tiiätkö mitä jäi niitten hyvien muistojen lisäks?
Huonot muistot..
Sä oot satuttanu mua henkisesti vitusti liikaa..
Tai no, itehän mä aina ihastun suhun..
Mut se, että ku kummatki tietää että mihin se aina
sit loppuu..
Huutamiseen, raivoomiseen..
Mä en jaksa sellasta. Emmä haluu kuulla sitä
sulta, että kuinka kusipää mä oon,
kuinka mä voisin ampua itteni,
kuinka mä voisin painua helvettiin sun elämästä.
Ei mun tarvii sietää sitä.. Mut mun oli pakko.
Mun oli pakko, sietää ne sanat.. Monta kertaa..

Ja se, että nyt mä oon vihdoin päässy susta eroon..
Mä tiedän, vaikket sä sitä myönnäkkään.. Kyl tää on
vaikeeta sullekkin. Kyllä munki pää on yhtä sekasin ku
sulla.. Eiku, sullahan oliki jo uus..

..Mut se, että miks mä sitten ihastun aina uudestaan suhun? Sä oikeesti ymmärrät mua, mä oon monesti vaan ollu hiljaa, ja sä oot vaan halannu mua, sanomatta mitään. Ei kaikki oo täydellistä.
Sä oot yks niistä harvoista jotka ymmärtää mua.
Mut nykyään musta alkaa tuntuu siltä,
että sä et voi ees vittu käsittää sitä jos jollain menee
huonosti? Siinä vaiheessa sä vedät vaan omat ongelmas eteen.

Mikä suhun on mennyt? Sä et enää osaa kuunnella, ymmärtää.. Onneks se on ohi,
ja mä tiedän,
etten mä enää ikinä,
ikinä,
ihastu suhun uudestaan.

Sanotaan että ihmiset muuttuu.
Luulisi, että hyvällä tavalla..
Ehkä mä olin väärässä,
mä tein virheen. Taas..